Vauhti kiihtyy...

Nyt on ilmoittautumisaika päättynyt ja vieraiden määrä täsmentynyt. Alkuvuodesta, kun ehdotin Oskulle juhlien järjestämistä, niin hän epäili, että "mahtaakohan kukaan haluta sinne ees tulla?". Minä totesin, että voidaanhan me aina kutsua ja jos kukaan ei tuu, niin juhlitaan kahdestaan. Ja voi kuinka ihanaa on todeta, että todellakin halusitte tulla mukaan!!! Muutamaa henkilöä lukuunottamatta kaikki kutsutut tulevat juhlimaan meidän kanssamme.

Meitä on noin viisikymmentä juhlijaa ja taatusti isoimmat juhlat, mitä minä olen koskaan järjestänyt. On myös sydäntälämmittävää, että ihmiset tarjoavat järjestelyapua. Ihan kaikki, joilta olen apua pyytänyt, ovat sitä olleet valmiina antamaan. Kaikki meidän vieraat ovat erityislaatuisia ihmisiä, ja sen myös huomaa. Ja kaikki apu on kyllä myös tarpeen, sillä minähän en paljon muuhun pysty, kun istumaan rullatuolissani ja ajelemaan vahingossa ihmisten jaljojen yli.

Ensi viikolla alkaa taas arki, kun kesäloma loppuu. Ei ihan tasan jaksaisi taas sitä turhiin kokouksiin ja sähköpostiviestitulvaan hukkumista. Sain onneksi muutaman käyttämättömän lomapäivän sekä ennen, että jälkeen juhlien. Varmasti en kovin tuottava työntekijä ole ennen juhlia, koska muistettavia ja tarkistettavia asioita pyörii päässä non-stoppina 24/7.